Saa tehdä melkoista mielikuvitustyötä selvitäkseen eteenpäin.
Aloin tekemään Facebook live lähetyksiä. Esitän niissä omia lastenlaulujani.
Alkuun, kun kaikki työt peruuntuivat, ajattelin netin olevan niin täynnä tarjontaa lapsille, että minun ei kannata sitä enää lisätä. Mutta mitä selvemmäksi kävi, että tässä ajassa ei kokoonnuta, sitä enemmän ajatus lastenmusakeikkojen tekemisestä facessa alkoi tuntua järkevältä.
Tilanne sai minut käymään pöytälaatikoitani läpi. Olen tehnyt lastenlauluja jo reilut kymmenen vuotta ja ihan mukavasti laatikoista löytyi materiaalia, jota olen nyt päässyt lajittelemaan ja jalostamaan. Leikkilaulut, eläinlaulut, kirjastolaulut.. materiaalia löytyy mukavasti useampaan konserttiin. Samalla tulee otettua biisit uudestaan haltuun ja tehtyä niiden kanssa iso työ, joka toivottavasti palkitsee siinä vaiheessa kun rajoitukset loppuvat ja keikkoja pääsee taas tekemään.
Ehdin myös päivittää esitykseni Laulukävely - retki suomalaiseen metsämytologiaan. Kaavailin rajoitusten alkuvaiheessa alle kymmenen hengen esityksiä metsässä, mutta tilanne vaikutti vahvasti siltä, että oli parempi jättää teos vielä odottamaan uutta tulemistaan. Siihenkin tuli onneksi tehtyä hyvät pohjatyöt.
Jonkin verran keikkoja olen päässyt tekemään Teatterikoneen Ikkunateatterin kanssa! Taiteellinen johtajamme Annu Sankilampi tarttui hanakasti haasteeseen kun palvelukotien asukkaille tahdottiin tarjota kulttuurielämyksiä ikkunan takaa. Siinä ei lopulta kauaa mennyt kun pääsimme keikalle.
Keikkailun chili, valkosipuli ja inkivääri (yleensä sanotaan suola, mutta edellä mainitut mausteet ovat monen hyvän ruuan pohja) on vuovovaikutus yleisön kanssa. Ikkunan läpi esiintyessä ei ole samaa fiilistä kuin silloin kun on samassa tilassa yleisön kanssa. Ei kuule reaktioita, eikä juuri edes näe. Mutta loppukumarrusten aikana myös ikkunateatterissa kokee kiitollisuutta ja yhteyttä yleisön kanssa. Somen kautta heitetyt keikat ovat jotain muuta. Ne ovat aika vahvasti mielikuvitustyötä.
Tavallaan ihan tekemiseni ydintä siis!